*

Lemi ja tekemisen meininki Keskustelunavauksia ja näkemyksiä Lemin tulevaisuuden haasteisiin.

Etelä-Karjalan maakuntaohjelma

Etelä-Karjalan maakuntaohjelmaluonnos on valmistunut. Ohjelman todetaan olevan väline maakunnan kehittämistyölle. Siksi tässä välineessä toivoisikin olevan enemmän konkreettisia toimia. Maakuntaohjelma löytyy http://www.ekliitto.fi/wp-content/uploads/2014/01/Etela-Karjalan-maakuntaohjelma-2014-2017-luonnos.pdf.

Maakuntajohtaja Viialainen toteaa, että maakunnan tulee myös markkinoinnissa ja viestinnässä löytää yhteinen viesti, jota yhdessä viedään maakuntana eteenpäin. Yksi tällainen tärkeä viesti on kuutostien parantaminen, joka ehdottomasti on kannattava investointi tässä taloustilanteessa. Tämä vinkkinä valtioneuvostolle kehysriiheen.  Kun tämä tiehanke saadaan onnistuneesti alkuun, alkaa usko taas Etelä-Karjalan tulevaisuuteen palata.

Ylipäätään maakuntaohjelman kaltainen ponnistus eli yhteistyön toteuttaminen, tiedon siirtäminen ja soveltaminen yhteistyössä on kunnille haaste, jossa ei vielä eteläkarjalaisittain ole liiemmälti onnistuttu. Liian usein ryhdytään köydenvetokilpailuun naapurikuntien kesken sen sijaan, että vedettäisiin yhtä köyttä maakunnan sisällä. Ensimmäinen tällainen konkreettinen köydenvetokoitos tullee Lappeenrannan lentokentän kehittämisestä. Jos lentokenttätoiminnot siirtyvät Finavialta maakunnan toimijoille, tulevat he heti kuntien kukkaroille pyytämään kehittämisrahaa kentän ylläpitämiseen.

 Yhteistyön toteuttaminen vaatii organisaatioilta eli jokaiselta yksittäiseltä kunnalta sisäistä ja ulkoista yhteistyökykyä. Yhteistyökyvykkyys on ”toimijan kyky rakentaa ja johtaa verkostosuhteita perustuen molemminpuoliseen luottamukseen, kommunikaatioon ja sitoutumiseen” (Blomqvist & Levy, 2006). Kun kuntien yhteistyö lisääntyy, on yksittäisen kunnan kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien huomioiminen ja huomioonottaminen yhä haasteellisempaa, mutta tärkeää. ”Etelä-Karjalassa kaikki osallistuvat ja tehdään asioita yhdessä” (Maakuntaohjelmaluonnos, s. 29).

Yksittäisistä ohjelman toimintalinjan arvioinnista tartun Lemin vahvuuksiin: Lemillä on vahva tonttivaranto sekä ajantasainen ja mahdollistava kaavoitus. Mielestäni maakunnan lähivuosien yhteinen ja kattava hanke tulisi olla maakuntaohjelmassakin mainittu ”toimivat laajakaistayhteydet maaseudulle ja taajamiin” (Maakuntaohjelmaluonnos s.21). Koko Etelä-Karjala tulisi saada valokuidun piiriin ja valokuituyhteydet tulisikin olla perusinfrastruktuurin osa. Se on mahdollista, kun energiayhtiöt ja valokuitutoimijat saadaan yhteistyöhön. Sinne mihin vedetään sähkön maakaapelia, laitetaan samaan ojaan myös valokuitu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän kuolimonpaimensaaresta kuva
Arto Bäcklund

Kuntatiedotteessa 1/2014 eteläsuomalaisen kunnan kyläpäällikkö kirjoittaa nasakasti: ”...keskustan alueella on yllättävänkin runsaasti rakentamattomia tontteja joiden toivottaisiin tulevan rakennetuiksi. Näin saisimme varmasti myös uusia asukkaita.”

20.2. kerrottiin valtalehdissä ( omistuksien ketjuuntumisen vuoksi lue yksi, luet kaikki), että ruuhkasuomessa ale-tontit eivät käy kaupaksi ja samalla omakotitalokiinteistöjen hinnat ovat jyrkässä laskussa kautta koko maan. Uutisointi jatkuu. Kehän ulkopuolella omakotikiinteistöjen arvot ovat jyrkässä laskussa ja uhka jo vakuusarvoille. Kuka enää haluaa rakentaa maaseudulle?

Maaseudulla ei pitäisi vain toivoa. Toivo onkin turhaa 80-luvulle jämähtäneellä toimintatavalla. Sitä paitsi ”Toivo-talkoot” ovat tältä erää förbi. Kuntastrategiat kirjoitetaan yleviksi, mahdottomiksi toteuttaa, ulkoistetuiksi kuntalaisilta ja synninpäästöksi tekijöilleen. On tehtävä itse enemmän. Ei vain vaadita ja toivota.

Satasen tontit eivät enää tuo nuoria maaseutupitäjään, ainakaan siinä mittakaavassa, että kuntien huoltosuhde saataisiin kääntymään porakaivon pohjaa kummenpaan suuntaan, vaikka koko prosessi on pääosin muiden kuin kuntien aiheuttama. Samainen kelpo kunnanjohtaja mainitsee em. kuntatiedotteessa: ”...nyt olevan menossa kuntien eloonjäämisvuodet.” Näin on. Mutta missä on pitkän iän salaisuus.

On sisäistettävä, että käynnissä on suhteellisen lyhyt ylimenokausi, jonka jälkeen maaseudun arvo elämän ylläpitäjänä kasvaa ja tulee ihmisille oleellisesksi puhtaan luonnon, ruoan ja suojan suhteen. Tahtotilaltaan voimakkaimmat kunnat selviävät. Ne, jotka voivat näyttää tuloksia ulospäin. Tuloksia, jotka vaikuttavat elämän laatuun ja mahdollistavat asumisen maaseudulla.

Mervi Rings, kirjoitan tätä korvessa 1000mb valokaapelin päässä. Toteutettiin itse. paimensaari.fi

Käyttäjän rings kuva
Mervi Rings

Paimensaaren valokuituprojekti onnistui hienosti. Onnistunut hanke vaatii sitoutuneita ja aktiivisia asukkaita, mutta yhteiskunnan tulisi myös siihen kannustaa. Mielestäni pienten projektien lisäksi pitäisi nähdä maakunnan tasolla valokuidun hyödyt ja pyrkiä toteutuksissa laajempiin kokonaisuuksiin, jolloin haja-asutusseudutkin saadaan hankkeisiin mukaan.

Toimituksen poiminnat

Sivut